Mun päähän taottiin järkeä ja lopulta tajusin itekin ettei mulla ole varaa luopua mulle tärkeästä ihmisestä sen takia, etten enää osaa luottaa. Pitäis vaan uskoa että joku voi oikeasti olla kaiken sen arvoinen. Ja ettei pitäisi antaa menneisyyden vaikuttaa tulevaisuuteen ja ehkä mun elämässä on pitkästä aikaa jotain pysyvää. Ei kai kukaan olis jaksanut kattoa tätä mun vaikeutta jossei olis varma että tästä jotain tulee. Tää taitaa olla mun paras joululahja.
Mulle tuli viime perjantaina kirje, jossa kerrottiin että pääsen taas kokeilemaan jotain uutta ihan pian. Joudun sanomaan hyvästit parhaille työkavereille, itse työtä ei kyllä tule ikävä. Ja mä oon niin innoissani! Enää kolme viikkoa, a-p-u-a.
Oon tyytyväinen kun tää joulu on pian ohi. Tänä vuonna ei ollut sitä vähääkään joulufiilistä, hankin lahjat aika kiireellä (ja vahingossa itelleni vaikka mitä... niistä myöhemmin lisää!) ja en päässyt leipomaan tai tekemään yhtään mitään muutakaan valmisteluja. Tänään kävin vanhempien luona syömässä koko perheen voimin ja ensimmäistä kertaa vuosiin joulupukkikin tuli vierailulle. Kummitustyttöjen onnea oli ihana seurata. <3
Mä oon morkannut nykyajan leluja, mutta vähänkö nää zombihirviöwhatever-nuket oli kivoja :D Haluun!
Aina vaan mun joulun paras hetki on käydä haudalla. Siellä on niin kaunista ja rauhallista.
Huomenna lähden Poriin ja jätän joulun taakseni. Ja kun palailen tännepäin niin näytän teille mitä kaikkea ihanaa uutta oon saanut! <3 Ne ansaitsee paremmalla ajalla kirjotetun ja kuvatun blogitekstin, hihi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti