You come around all dressed in white

Joo-o. Oli vähän pettymys koko eilinen. Mulla ei alunperinkään ollut kovin hyvä fiilis lähteä keikalle, johtuko sitten maanantaista vai muista syistä, mutta osuipa taas ennakkoaavistukset kohdilleen. Toki keikka oli hyvä, ei kai tuollaiselta bändiltä muuta voi odottaakaan. Mutta mä olisin sen luullut olevan mahtava ja paras ja järjetön. Jotenkin multa jäi vaan se tietty juttu puuttumaan koko hommasta, mutta ehkäpä vika oli vaan mussa. Eäh. Mutta Helsinki oli aina yhtä kaunis kun ennenkin ja oli ihanaa nähdä Jenniä edes pikaisesti. Ja tää työpäivä oli kaikkea muuta. Hyi. Pitäisi mennä nukkumaan. Ei enää maanantaikeikkoja ikinä. 

Mä oon niin tyytyväinen kun tiedossa on ensimmäinen viikonloppu aikoihin kun ei ole mitään suunnitelmia. Ja mä aion pitää sen sillälailla.

Ei tää kirjottaminenkaan nyt oikein suju. Onneksi huomenna saa hakea mieltä piristäviä paketteja postista, mulla on huomenna joulu!

Pull the curtain aside for a while
So that I can for once have
The sun in my eye
You smile and say
It's a fine day

Doomsday Party

Töttöröö. Viikonloppu, mihin se meni taas? Perjantain vietin kiltisti kotona ja oli oikeasti tosi kivaa olla pitkästä aikaa rauhassa ja kuunnella musiikkia ja kattoo telkkaa ja rapsutella kattimatteja. Tätä mä olin kaivannut. Lauantaina olikin sitten tän vuoden ekat pikkujoulut... Lempäälässä oli taas kiva käydä pitkästä aikaa ja nähdä kivoja tyyppejä, mutta miten me lopulta päädyttiin taas viettämään loppuiltaa Jennan kanssa kaksin? :D Tai no, kaksin ja kaksin hmh. Mutta ehkä sitä vois itsekin luovuttaa joskus aikasemmin kun neljältä. Mutta vaikka mä pelkäsin pahinta ja maalasin piruja seinille, olikin itseasiassa tosi kivaa. Ehkä se onkin siinä, kun enää ei odota yhtään mitään.

Leikin taas vähän volumasterilla. Se on kyllä ihan huippu! Oon kehunut sitä ennenkin ja kehun taas. Pitäis vaan jaksaa useammin väkertää sen kanssa!

Oooo. Huomenna sit God is an Astronaut! Hoplaa. Vähän harmittaa etten noiden töiden takia pysty lähtemään yhtään aiemmin kiertelemään mulle rakasta kaupunkia ja keikan jälkeen pitää äkkiä palata Tampereelle, että pääsee taas seuraavana päivänä töihin... hö. Mutta tosi kivaa silti päästä edes hetkeksi sinne ja nähdä keikka ja nähdä Jenni! 

Sain näin kauniin korun tuliaisena tuolta rapakon takaa. En tiedä olisinko tällästä ansainnut, mutta kyllä silti oon ihan rakastunut tähän. Haha, jollekin on tullut selväks et tykkään tähdistä ja blingblingistä! Ihanaa saada uusia tavaroita, miten niin materialisti. Tilasin vahingossa yhdet kengätkin kun oli tylsää yksi ilta. Oho.

Mun jaloissa huutaa tuollanen mustavalkoinen otus ja tuijottaa pahasti kun istun ja naputan vaan, enkä ymmärrä antaa iltaruokaa. Joten velvollisuudet kutsuvat... Hyvää uutta viikkoa kaikille! <3

The crazy cat lady

Hullu kissanainen iskee taas! Mulla on ollut tänään ja eilen vähän enemmän aikaa olla kotona ja seurata noiden kahden pöljän touhuja. 

Tosin tää tapaus näyttää enemmän lepakolta kun kissalta! Oli kiva yrittää eilen illalla mennä tonne sekaan nukkumaan kun toinen oli muovannut peitosta pesämöykyn eikä suostunut liikahtamaankaan. Torahampitkin pääsee oikeuksiinsa!

Eipä tässä tällä viikolla oikein mitään mainitsemisen arvoista ole tapahtunut. Vähän tilasin Zooplussalta ja FeelUniquelta tavaraa. Olin jo unohtanut miten kivaa nettishoppailu onkaan. Seuraavaks ajattelin metsästää suoravärejä (jos niitä saa halvemmalla) jostain internetin ihmeellisestä maailmasta. Kyselinkin jo vinkkejä.

En voi käsittää että huomenna on taas perjantai. Mihin nää viikot menee? Joulukin on ihan kohta. Onneks tänäkään vuonna en ajatellut asiasta stressata yhtään enempää kun ennenkään, ei siinä enää mitään hohtoa olekaan. Paitsi ne kaikki ihanat ruuat, nam! 

Katsotaan tapahtuuko viikonloppuna mitään, mistä tänne viitsisi kertoa. Ainakin yhdet pikkujoulut on tulossa, muusta ei olekaan tietoa.

You said every soul needs a home

Ihmiset on niin sekaisin. Miten taas näin pienessä ajassa on törmännyt niin moneen pahantahtoiseen ja kamalaan urpoon? Ite ainakin yrittää elää niin, ettei loukkais ketään. Toki ehkä se on mahdotonta, kaikkia kun ei vaan voi miellyttää. Mutta miksi miksi miksi ihmiset ei osaa käyttäytyä yhtään? Ja miksi mua ei vaan voi jättää jo rauhaan? Ketä voi oikeasti mun tylsä elämä kiinnostaa noin helvetin paljon? Mä oon niin väsynyt tähän.

Tekis oikeasti mieli kirjottaa vaan sata ja yksi kirosanaa. On niin sunnuntaifiilis. Pitäis joskus levätäkin, eikä vaan riekkua kaikki yöt jossain. On ollut taas ihan hauskaa, mutta alkaa taas riittämään. Nää fiilikset menee niin kausittain.

Mun piti tänään käydä New Yorkerissa kun se avattiin Ideaparkkiin torstaina. Ekan palkkapäivän kunniaks teki mieli käydä vähän ostamassa jotain. Mutta fiksuna tyttönä olin luvannut mennä auttamaan kuntokeskuksen + painojen roudaamisessa toiseen kerrokseen, taloon jossa ei tietenkään ole hissiä. Mä vihaan muuttamista ja tavaroiden kantamista ja ihan kaikkea tuohon liittyvää! Olin ihan rikki kun jouduttiin juoksemaan raput joku kymmenen kertaa että saatiin kaikki osat sisälle... oli pakko purkaa kaikki laatikot ja viedä pienemmissä osissa, ensimmäistä kokonaista laatikkoa jaksoin kantaa peräti kolme ensimmäistä askelmaa ja olin kuolla.

Alkaa tää väsymys ja elämäntavat näkymään naamassakin taas. Tuntuu että nyt on oikeasti taas kova halu oikeasti rauhottua ja huolehtia itsestä. Tähän asti tää oli vielä hauskaa.

I know you are still here somewhere
But I don't want to find you
Even if you'd like to forget
Some memories will come back
You have to swallow the pain
Despite the taste

How could this go so very wrong?

Mitä mä voin sanoa? Eilinen Katatonian keikka oli silkkaa rakkautta, koko viikonloppu pelkkää hyvää. Tai no melkein pelkkää hyvää. Eihän tälläsestä kännykällä otetusta kuvasta voi välittyä se fiilis, mutta jos edes yrittäis. Vähän harmittaa, ettei tullut muille keikoille lähdettyä... Mutta toisaalta en tykkää yhtään Circuksesta keikkapaikkana ja Jyväskylä, -never again. Haha. Pakkahuone on aina vaan yks lemppari.

Nyt on taas ankea sunnuntaifiilis. Miksi just tänään piti olla sovittuja menoja ja aikainen herätys? Pitäisköhän tässä itkeä vai nauraa, miksei osaa olla ajattelematta liikoja? Miksi ensin ei tapahdu yhtään mitään ja sit kaikki tapahtuu samaan aikaa, stna. Ehkä mä olen vaan ihan hiljaa. Onneks huomenna on maanantai. Ja onneks tapahtu mitä tapahtu, mulla on maailman paras tukijoukko ympärillä. Mä oon niin onnekas, että oon löytänyt näin paljon ihania ihmisiä mun elämään.

Mun tietokone osoittaa hajoamisen merkkejä, eilisen äänet oli kun lentokoneesta. Onneks mä oon varastoinut kaikki kuvat ja muun tärkeän tuonne ulkoselle kovalevylle niin menetys ei olisi niin suuri jos tää joku päivä ei enää lähtiskään käyntiin. Eikä tää oo edes kovin vanha, mutta takuu on umpeutunut juuri. Kuinkas muuten? Mun edellinen kone kesti 5v ja lopulta tuhosin sen itse kun onnistuin kaatamaan siihen vesilasin päälle. Hyvä minä! Mä en vaan haluaisi laittaa rahoja nyt tuohon, mä haluun shoppailemaan vaatteitakenkiälaukkujameikkejähiusjuttuja! Torstain tilipäivä, saavu jo.

Ensi viikon lupaus. Mä skarppaan näiden kuvien kanssa.

How could this go so very far

That I need someone to say

What is wrong

Not with the world but me

I can't get over any of this

Töttöröö. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt ihan supernopeaan ja tottuminen arkeen on ollut vaikeaa. Mutta on silti kivaa, että kaikki päivät ei mee nukkuessa. Niin ja palkkapäivän toivotan myös tervetulleeksi takasin elämään mielelläni. Uusi työ on ollut yllättävän mukavaa, vaikka en voisi kuvitella tekeväni tuota kun toistaseksi. Työkaverit on huippukivoja ja tällä viikolla Sweet pöllähti sinne kans. Haha. Onhan se kiva että on tuttuja. 

Kävin hakemassa tälläsen uuden rakkauden kotiin. Samsung Galaxy S III. Pitkään mietin että olisinko odottanut 4g versiota, mutta nähtyäni sen hinnan tyydyin tähän. Haha. Ja mikä tärkeintä, sitä ei olisi saanut punaisena. 

Mitäs muuta? Mä en ymmärrä muita, mä en ymmärrä itseäni. Mä en jaksais enää stressata tästä samasta aiheesta, miksi mikään ei mee ikinä helposti. Miksimiksimiksi. Onneks mulla on huippuja kavereita, uusi työ ja uutta mietittävää. Niin ja noi kissat. Hah. Mä oon nauranut niiden toilailuille taas joka päivä... Kiva kun Vili on muuttanut mun sukkalaatikkoon asumaan. Aamulla on mielenkiintoista hirveässä kiireessä etsiä sukkia tuolta kissan seasta. Onko muilla yhtä pöljiä lemmikkejä?

Viikonloppu vois tulla ihan vähän nopeammin. Tahtoo nähdä jo Katatonian keikan. Ja ihanaa kun Jennikin tulee pitkästä aikaa Tampereelle. Muusta mä en tiedä, enkä mä haluakaan. Vähän ahdistaa perjantai, mutta ei pitäisi maalata piruja seinille. Ehkä laitan puhelimen vaan kiinni ja yritän pitää hauskaa.