You said every soul needs a home

Ihmiset on niin sekaisin. Miten taas näin pienessä ajassa on törmännyt niin moneen pahantahtoiseen ja kamalaan urpoon? Ite ainakin yrittää elää niin, ettei loukkais ketään. Toki ehkä se on mahdotonta, kaikkia kun ei vaan voi miellyttää. Mutta miksi miksi miksi ihmiset ei osaa käyttäytyä yhtään? Ja miksi mua ei vaan voi jättää jo rauhaan? Ketä voi oikeasti mun tylsä elämä kiinnostaa noin helvetin paljon? Mä oon niin väsynyt tähän.

Tekis oikeasti mieli kirjottaa vaan sata ja yksi kirosanaa. On niin sunnuntaifiilis. Pitäis joskus levätäkin, eikä vaan riekkua kaikki yöt jossain. On ollut taas ihan hauskaa, mutta alkaa taas riittämään. Nää fiilikset menee niin kausittain.

Mun piti tänään käydä New Yorkerissa kun se avattiin Ideaparkkiin torstaina. Ekan palkkapäivän kunniaks teki mieli käydä vähän ostamassa jotain. Mutta fiksuna tyttönä olin luvannut mennä auttamaan kuntokeskuksen + painojen roudaamisessa toiseen kerrokseen, taloon jossa ei tietenkään ole hissiä. Mä vihaan muuttamista ja tavaroiden kantamista ja ihan kaikkea tuohon liittyvää! Olin ihan rikki kun jouduttiin juoksemaan raput joku kymmenen kertaa että saatiin kaikki osat sisälle... oli pakko purkaa kaikki laatikot ja viedä pienemmissä osissa, ensimmäistä kokonaista laatikkoa jaksoin kantaa peräti kolme ensimmäistä askelmaa ja olin kuolla.

Alkaa tää väsymys ja elämäntavat näkymään naamassakin taas. Tuntuu että nyt on oikeasti taas kova halu oikeasti rauhottua ja huolehtia itsestä. Tähän asti tää oli vielä hauskaa.

I know you are still here somewhere
But I don't want to find you
Even if you'd like to forget
Some memories will come back
You have to swallow the pain
Despite the taste