How could this go so very wrong?

Mitä mä voin sanoa? Eilinen Katatonian keikka oli silkkaa rakkautta, koko viikonloppu pelkkää hyvää. Tai no melkein pelkkää hyvää. Eihän tälläsestä kännykällä otetusta kuvasta voi välittyä se fiilis, mutta jos edes yrittäis. Vähän harmittaa, ettei tullut muille keikoille lähdettyä... Mutta toisaalta en tykkää yhtään Circuksesta keikkapaikkana ja Jyväskylä, -never again. Haha. Pakkahuone on aina vaan yks lemppari.

Nyt on taas ankea sunnuntaifiilis. Miksi just tänään piti olla sovittuja menoja ja aikainen herätys? Pitäisköhän tässä itkeä vai nauraa, miksei osaa olla ajattelematta liikoja? Miksi ensin ei tapahdu yhtään mitään ja sit kaikki tapahtuu samaan aikaa, stna. Ehkä mä olen vaan ihan hiljaa. Onneks huomenna on maanantai. Ja onneks tapahtu mitä tapahtu, mulla on maailman paras tukijoukko ympärillä. Mä oon niin onnekas, että oon löytänyt näin paljon ihania ihmisiä mun elämään.

Mun tietokone osoittaa hajoamisen merkkejä, eilisen äänet oli kun lentokoneesta. Onneks mä oon varastoinut kaikki kuvat ja muun tärkeän tuonne ulkoselle kovalevylle niin menetys ei olisi niin suuri jos tää joku päivä ei enää lähtiskään käyntiin. Eikä tää oo edes kovin vanha, mutta takuu on umpeutunut juuri. Kuinkas muuten? Mun edellinen kone kesti 5v ja lopulta tuhosin sen itse kun onnistuin kaatamaan siihen vesilasin päälle. Hyvä minä! Mä en vaan haluaisi laittaa rahoja nyt tuohon, mä haluun shoppailemaan vaatteitakenkiälaukkujameikkejähiusjuttuja! Torstain tilipäivä, saavu jo.

Ensi viikon lupaus. Mä skarppaan näiden kuvien kanssa.

How could this go so very far

That I need someone to say

What is wrong

Not with the world but me