maanantai 15. lokakuuta 2012

No one there

Viikonloppu vaati veronsa ja jälleen elämässä on yksi ihminen vähemmän. Mä en tiedä onko tää mun paras päätös vai teinkö mä suurimman virheen ikinä? En mäkään sentään ihan kaikkea siedä. No. Nyt on pakko keskittyä vain olennaiseen, eli pikkuisen karvakasan kuntoon saamiseen ja oman elämän järjestämiseen. Ei tästä tule enää mitään näin, kaikki yöt menee stressatessa ja päivät nukkuessa univelkaa pois. Mä vaan toivon että saisin jonkun niistä miljoonasta työstä mitä oon hakenut. Tarviin jotain joka vie mun ajatukset pois.




If freezes my heart, my desperate heartTo think we both will die alone

On tässä syksyssä ja yksinäisyydessä kuitenkin jotain mistä mä kieroutuneella tavalla nautin. Ja syksymusiikki ja kynttilät ja yöt. Kunhan se talvi ei vaan koskaan tulisi.