My belief is gone

Kylläpä tuli huomattua taas kuinka sekaisin tää maailma on. Mistä näitä idiootteja oikein löytyy? Vai onko oikeasti jonkun mielestä oikeutettua lyödä toista vaan sen takia ettei hiusten mitta miellytä silmää? Voi helvetti. Onneks suuremmilta vahingoilta vältyttiin, mutta taas kerran pääsee selvittään poliisien kanssa asiaa. Mä alan olemaan tuttu näky poliisilaitoksella, vaikka ite en oo mitään tehnyt. Kohta voi ruveta eleleen pelkillä korvausrahoilla, haha.

No joo, se siitä. On tässä viime päivityksestä tapahtunut kaikkea kivaakin! On ollut reissu taas kerran Poriin, Anatheman huippuhyvä keikka, Idiomaticin levynjulkkaria (kannattaa muuten kuunnella Spotifysta!), ihania ihmisiä ja vaikka mitä. 

En todellakaan edes yrittänyt päästä eteen, mutta Pakkahuone ei ollutkaan niin täynnä kun olisin voinut kuvitella ja tohon pääsi ihan vaan kävelemällä. Oli taas kerran niin älyttömän hieno keikka Anathemalta. Taisin olla yli puolet keikasta kananlihalla, haha. Kännykällä otetut keikkakuvat </3

Viime lauantai ja Koskenranta. Eipä tarvii sinnekään enää mennä fiilistelemään nättiä kaupunkia.

Sunnuntain toinen lohduttaja.

Mitäs muuta. Öyh. Ei nyt oikein suju tää työnhaku, vaikka yritys onkin kova. Onneks tässä nyt ei ole mitään hätää, mutta kyllä toi ihan tavallinen arki jo kelpais. Niin ja raha. Hirveästi tekis mieli shoppailla mutta nyt ei kertakaikkiaan pysty. Ei yhtään. Mä oon kieltänyt itseltäni nettikauppojen selailun ettei tuu paha mieli.

Huomenna pitäis varmaan värjäillä taas vähän hiuksia. Välillä tekis mieli tehdä jotain radikaalia tälle päälle, mutta sit taas kun tää on just värjätty niin mä tykkään tästä ihan hulluna. Nyt haalistunut punanen höystettynä tummaan juurikasvuun saa kyllä ajattelemaan jotain ihan muuta. Jotain uutta. Mutta mitä? Ehkä mä nyt vuorottelen tän puolipitkän ja pitkän välillä ja toivon että se riittää toistaseksi. Toisaalta olisi kiva joku vähemmän huomiota herättävä väri... Vaikka kyllä viime viikon "punainen tukka ja perunamaa" -kommentti vähän hymyilytti. Haha. 

Mulla olis pitkästä aikaa kaikki resurssit olla onnellinen, mutta silti en osaa olla stressaamatta. Mua ahdistaa kaikki aiempi ja kuinka kaikki meni niin pieleen. Mikä muka nyt tässä olis erilaista? En haluais että menneisyys pilaa tulevaisuuttakin, mutta en löydä keinoa päästä eteenpäin. Eäh. Ei pitäis avautua tänne.

You will never realize
What darkness lies inside
Inside my mind

ps. Ihan liikaa hyviä bändejä, en ehdi kuuntelemaan kaikkea! <3