Flunssa jatkuu ja kotona möllöttäminen samoin. Mutta on tässä päivässä ollut jotain ihan huippuihanaakin. Rouva Kassinen on ylittänyt itsensä ja parkkeerannut mun syliin ja jopa viihtynyt siinä. Toi katti ei siis ikinä oo sylissä ollut, eikä sitä saa nostettua sylkkyyn ilman järkyttävää huutamista. Mutta tänään se käpertyi tohon ja purisi ja hurisi. Aww. Ens viikolla pitäis selvitä Vilinkin kohtalo, jääkö se asumaan tänne vai ei. Nää kaks ei todellakaan mitään sydänystäviä ainakaan vielä ole, mutta päätös pitää tehdä nyt. En mä kyllä millään haluis tuosta toisestakaan otuksesta luopua.
Hahaha. Mä en vaan voi olla nauramatta äitille. Se oli aluks niin vastaan kaikkia lemmikkejä, nyt se on heti tulossa hoitamaan näitä jos oon päivänkin poissa. Ja välillä tulee tekstareita jossa kysellään vaan kissojen vointia, ei kai sillä tyttärellä niin väliä olekaan, hihi. Se on kanssa sellanen hömppä. Ja onhan nää otukset kyllä aika kovia viemään ihmisten sydämiä. Apua, tuleeko musta kohta se Simpsonien hullu kissanainen.



5 kommenttia:
Awwww. <3 kissat on ihania! Just muistelin ton Vilin naamaa ku se söis sitä kasvia... ku ties että on kielletty, mut silti nakersi. :D miten tollasille voi olla vihanen?
Haha ainiin. Se oli kyllä hyvä kun se oikeen odotti et koska tulee huuto... :D en kestä sitä naamaa!
Haha joo. xD ihana naama, kyl eläimet on ihania!
Ohhoh, Kassinen sylissä! Täällä tapahtuu kummia :D Ps. Tuituitui ihanat kissat, määki haluun olla hullu kissanainen!
Tänään saat olla crazy cat woman jos ollaan nekalassa:)
Lähetä kommentti