I thought you said summer is going to take the pain away

Ihan pakko vähän kiukuta tänne. Joku ketale oli varastanut mun pyörän tosta pihasta ma-ti välisenä yönä... Onnea vaan sille roistolle joka tarvitsi Sotkasta ostettua huonoa, satasen maksavaa pyörää. Sai taas Nekala yhden miinuspisteen. Vaikka toisaalta sillon kun asuin Tammelassa, niin multa vietiin sieltäkin pihasta pyörä. Ja se oli ihan mun lemppari, sain sen mummolasta ja se korjattiin kuntoon ja ostettiin uudet renkaat ja satula... ja sitten se vietiin. Mulla on kasvanut viime vuosien aikana niin suuri viha kaikkia varkaita kohtaan, että oikein odotan kun saan jonkun itseteossa kiinni, hah.

Flunssa jatkuu ja kotona möllöttäminen samoin. Mutta on tässä päivässä ollut jotain ihan huippuihanaakin. Rouva Kassinen on ylittänyt itsensä ja parkkeerannut mun syliin ja jopa viihtynyt siinä. Toi katti ei siis ikinä oo sylissä ollut, eikä sitä saa nostettua sylkkyyn ilman järkyttävää huutamista. Mutta tänään se käpertyi tohon ja purisi ja hurisi. Aww. Ens viikolla pitäis selvitä Vilinkin kohtalo, jääkö se asumaan tänne vai ei. Nää kaks ei todellakaan mitään sydänystäviä ainakaan vielä ole, mutta päätös pitää tehdä nyt. En mä kyllä millään haluis tuosta toisestakaan otuksesta luopua.

Hahaha. Mä en vaan voi olla nauramatta äitille. Se oli aluks niin vastaan kaikkia lemmikkejä, nyt se on heti tulossa hoitamaan näitä jos oon päivänkin poissa. Ja välillä tulee tekstareita jossa kysellään vaan kissojen vointia, ei kai sillä tyttärellä niin väliä olekaan, hihi. Se on kanssa sellanen hömppä. Ja onhan nää otukset kyllä aika kovia viemään ihmisten sydämiä. Apua, tuleeko musta kohta se Simpsonien hullu kissanainen.