Tämä on kuitenkin minun kaupunkini

Onpas ollut päivä. Juoksemista toimistosta toiseen, eikä siltikään tietoa mistään. Mä vihaan epätietoisuutta ja odottamista, haluun aina kaiken, heti, nyt. Ylikuormittuneet hermot kaipas vähä lepoa ja kävin Hatanpäällä rauhottumassa. Missä välissä tuli ihan kevät? Mä oon kaiken tän sotkun keskellä unohtanut elää.

Vähän haikea fiilis. Aina vaan. Entiset rakkaudet menee elämässään eteenpäin ja/tai perustaa perhettä. Mä tallaan paikallani.

Illaksi on sentään hyvät suunnitelmat. Voileipägrilli ja herkkuleipätarvikkeet, iso pussi karkkia ja leffa. Siitä on hyvä maanantai tehty. Kyllä mä täältä vielä nousen.

Olin jo ehtinyt unohtaa tänkin hienon biisin! Se on hyvä että kavereista löytyy niitä jotka muistuttelee facebookissa näistä.